Nyt kun vuosi seurakuntaneuvostoilua on takana minulle alkaa hahmottua, mistä tässä kaikessa on kysymys. Sen myötä alkaa hahmottua mihin asioihin kannattaa pyrkiä vaikuttamaan ja mihin keskusteluihin kannattaa panostaa eniten. 

Olin odottanut paljon toimintasuunnitelmien ja toimintakertomusten käsittelyltä seurakuntaneuvostossa, mutta ne olivat minulle pettymys. Kummastakaan ei käyty kunnon keskustelua. Toimintakertomusten yhteydessä emme arvioineet toimintaa asetettujen tavoitteiden näkökulmasta. Toimintasuunnitelmat oli tehty niin, että tavoitteista oli mahdolonta keskustella ja rahat oli jaettu jonkin kaavan mukaisesti eikä kohdistettu toimintaan niin että seurakuntaneuvosto olisi voinut ohjata toimintaa resursseja kohdistamalla. 

Tiedän, että on seurakuntia, joissa tämä asia tehdään toisin ja onnittelut heille siitä. 

Henkilöstökysymykset näyttävät olevan se Iso Asia, jonka kautta seurakuntaneuvosto voi jollain tavalla vaikuttaa seurakunnan toimintaan. Tämä se vasta haasteellista onkin. Työntekijöitä valittiin viime vuonna muutamia, joista osa sijaisia tai osa-aikaisia. Päätoimisia työntekijöitä valittiin ehkä vain yksi tai kaksi.   

Lisähaastetta henkilövalintoihin on tuonut se, että seurakunta on uusi ja vasta etsii toimintatapojaan ja toimintakulttuuriaan. Toimenkuvat eivät ole vielä selkeytyneet eivät seurakuntalaisten todelliset tarpeet ole kenenkään tiedossa. Seurakuntaneuvosto kaipaisi kipeästi selkeitä työkaluja työntekijävalintoihin. Pitäisi voida hahmottaa millaisia työntekijöitä seurakunta tarvitsee ja mitkä ovat jo nyt seurakunnassa työskentelevien työntekijöiden parhaat vahvuudet. Isohkossa kaupunkiseurakunnassa olisi hyvä olla työntekijöitä, joilla on erilaisia vahvuuksia niin, että kaikki työntekijät eivät ole sellaisia, jotka mieluiten toimivat esimerkiksi yli 55-vuotiaiden aktiiviseurakuntalaisten parissa tai vain nuorten parissa. Seurakunta tarvitsee monenlaisia työntekijöitä. 

Työntekijävalinnat ovat seurakuntaneuvoston jäsenelle vaikeita, koska on vaikea hahmottaa sitä laajaa kokonaisuutta, minkä muodostavat harvakseltaan pidettävät neuvoston kokoukset, seurakuntalaisten väestörakenteesta nousevat tarpeet ja muut seurakunnan erityispiirteet. Yritä nyt sitten valita sopivaa palasta sadan palan palapeliin, jonka muista paloista näet ehkä kuusi. Onnistumisen mahdollisuudet ovat tosi pienet. 

Eräänä epätoivon hetkenä ajattelin, että ehkä on vain kaksi asiaa, joihin työntekijävalinnoissa kannattaa kiinnittää huomiota: hakijoiden toivottava korkea  energiataso ja ei-toivottava paranoidisuus. Kaikki muut asettuvat sitten paikoilleen itsestään. Ehkä.

Vielä yksi asia ja sekin liittyy henkilöstöön. Kovin paljon työntekijät ovat valittaneet väsymystä. Kukaan ei kuitenkaan osaa sanoa, mistä väsymys johtuu ja rakennemuutos saa useimmiten syyt niskoilleen. Joka tapauksessa näyttää siltä, että työn sisällölliseen kehittämiseen ei uudessa tilanteessa ole oikein energiaa ja kuitenkin se vaatisi panostusta juuri nyt. Yhdessä seminaarissa mainitsin, että rakenneuudistuksella näyttää olevan tällaisia vaikutuksia, jolloin viisas kirkkoherra Itä-Suomesta sanoi: "Onhan se selvää, että potilas on nukutettava leikkauksen ajaksi." 

Milloinkahan nukutus päättyy?