Viime syksyn seurakuntavaaleissa tulin valituksi seurakuntaneuvostoon ja olen valinnastani edelleen iloinen ja kiitollinen. Olen kertonut ehdokkuudesta ja sen herättämistä ajatuksista enemmän omassa blogissani Pieniä ihmeitä .

Tässä blogissa haluan kertoa millaista se on olla seurakuntaneuvoston jäsen: mitä teen, mitä ajattelen ja missä saan olla mukana. Vaikka olen nähnyt seurakuntaneuvostojen työskentelyä seurakunnan työntekijän näkökulmasta, en ole voinut tietää millaisia tunteita ja ajatuksia neuvostotyöskentely herättää. Niitä haluan tutkia.

Lähdin seurakuntavaaleihin ehdokkaaksi, koska halusin tehdä jotain oman kotiseurakuntani hyväksi. Haluaisin tukea työntekijöitä erilaisten haasteiden keskellä ja tuoda heidän korviinsa seurakuntalaisen kokemuksia ja mielipiteitä. Haluan myös lähietäisyydeltä nähdä miten kahdesta seurakunnasta tulee yksi: Käpylän ja Oulunkylän seurakunnat lakkautettiin ja tilalle perustettii uusi Oulunkylän seurakunta.

Eräs tuttuni on kritisoinut sitä, että papit ja muut seurakunnan entiset työntekijät asettuivat ehdolle seurakuntavaaleissa. Hän väitti, että kyllä papeilla on mahdollisuuksia vaikuttaa kirkon asioihin muutenkin.

Oman kokemukseni on, että pappikin on kotiseurakunnassaan kuitenkin vain seurakuntalainen. Ehkä "vain" sana on tässä huono, sillä ilman seurakuntalaisia ei olisi seurakuntaakaan. Ja ilman seurakuntia ei olisi koko kirkkoa. Olla seurakuntalainen on siis sama kuin pitää kirkkoa pystyssä.