sunnuntai, 19. helmikuu 2012
"Potilas on nukutettava leikkauksen ajaksi."
Nyt kun vuosi seurakuntaneuvostoilua on takana minulle alkaa hahmottua, mistä tässä kaikessa on kysymys. Sen myötä alkaa hahmottua mihin asioihin kannattaa pyrkiä vaikuttamaan ja mihin keskusteluihin kannattaa panostaa eniten.
Olin odottanut paljon toimintasuunnitelmien ja toimintakertomusten käsittelyltä seurakuntaneuvostossa, mutta ne olivat minulle pettymys. Kummastakaan ei käyty kunnon keskustelua. Toimintakertomusten yhteydessä emme arvioineet toimintaa asetettujen tavoitteiden näkökulmasta. Toimintasuunnitelmat oli tehty niin, että tavoitteista oli mahdolonta keskustella ja rahat oli jaettu jonkin kaavan mukaisesti eikä kohdistettu toimintaan niin että seurakuntaneuvosto olisi voinut ohjata toimintaa resursseja kohdistamalla.
Tiedän, että on seurakuntia, joissa tämä asia tehdään toisin ja onnittelut heille siitä.
Henkilöstökysymykset näyttävät olevan se Iso Asia, jonka kautta seurakuntaneuvosto voi jollain tavalla vaikuttaa seurakunnan toimintaan. Tämä se vasta haasteellista onkin. Työntekijöitä valittiin viime vuonna muutamia, joista osa sijaisia tai osa-aikaisia. Päätoimisia työntekijöitä valittiin ehkä vain yksi tai kaksi.
Lisähaastetta henkilövalintoihin on tuonut se, että seurakunta on uusi ja vasta etsii toimintatapojaan ja toimintakulttuuriaan. Toimenkuvat eivät ole vielä selkeytyneet eivät seurakuntalaisten todelliset tarpeet ole kenenkään tiedossa. Seurakuntaneuvosto kaipaisi kipeästi selkeitä työkaluja työntekijävalintoihin. Pitäisi voida hahmottaa millaisia työntekijöitä seurakunta tarvitsee ja mitkä ovat jo nyt seurakunnassa työskentelevien työntekijöiden parhaat vahvuudet. Isohkossa kaupunkiseurakunnassa olisi hyvä olla työntekijöitä, joilla on erilaisia vahvuuksia niin, että kaikki työntekijät eivät ole sellaisia, jotka mieluiten toimivat esimerkiksi yli 55-vuotiaiden aktiiviseurakuntalaisten parissa tai vain nuorten parissa. Seurakunta tarvitsee monenlaisia työntekijöitä.
Työntekijävalinnat ovat seurakuntaneuvoston jäsenelle vaikeita, koska on vaikea hahmottaa sitä laajaa kokonaisuutta, minkä muodostavat harvakseltaan pidettävät neuvoston kokoukset, seurakuntalaisten väestörakenteesta nousevat tarpeet ja muut seurakunnan erityispiirteet. Yritä nyt sitten valita sopivaa palasta sadan palan palapeliin, jonka muista paloista näet ehkä kuusi. Onnistumisen mahdollisuudet ovat tosi pienet.
Eräänä epätoivon hetkenä ajattelin, että ehkä on vain kaksi asiaa, joihin työntekijävalinnoissa kannattaa kiinnittää huomiota: hakijoiden toivottava korkea energiataso ja ei-toivottava paranoidisuus. Kaikki muut asettuvat sitten paikoilleen itsestään. Ehkä.
Vielä yksi asia ja sekin liittyy henkilöstöön. Kovin paljon työntekijät ovat valittaneet väsymystä. Kukaan ei kuitenkaan osaa sanoa, mistä väsymys johtuu ja rakennemuutos saa useimmiten syyt niskoilleen. Joka tapauksessa näyttää siltä, että työn sisällölliseen kehittämiseen ei uudessa tilanteessa ole oikein energiaa ja kuitenkin se vaatisi panostusta juuri nyt. Yhdessä seminaarissa mainitsin, että rakenneuudistuksella näyttää olevan tällaisia vaikutuksia, jolloin viisas kirkkoherra Itä-Suomesta sanoi: "Onhan se selvää, että potilas on nukutettava leikkauksen ajaksi."
Milloinkahan nukutus päättyy?
lauantai, 4. kesäkuu 2011
Homma alkaa toimia
Seurakuntaneuvoston kevätkausi on melkein lopussa, ensi viikon keskiviikkona on kevään viimeinen kokous. Meitä on seurakuntaneuvostossa monta uutta jäsentä. Sen huomaa siitä, että monet meistä todellakin opettelevat vielä sitä, mitä tämä seurakuntaneuvoston työskentely on. Jotkut eivät kovin hyvin tunne kirkon ja seurakuntien hallintoa, toiset meistä ihmettelevät toiminnan dynamiikkaa.
Se ainakin on tullut selväksi, että seurakuntaneuvoston pitää ottaa jatkuvasti kantaa erilaisiin henkilöstökysymyksiin. On virkavapaiden myöntämistä, sijaisten palkkaamista ja virkojenkin täyttöä. Näin alussa on vaikea arvioida päätösten vaikutusta.
Toinen usein käsiteltävä asia näkyy olevan seurakunnan viestintä. Uudessa seurakunnassa keskustelua on herättänyt se, missä medioissa ilmoitetaan seurakunnan tilaisuuksista ja millä tavalla. Seurakunnan alueella ilmestyy ainakin kolme, jos ei jopa neljä kaupunginosalehtenä pidettävää aviisia. Kenelläkään ei kuitenkaan ole selkeää kuvaa millaiset seurakuntalaiset niitä lukevat. Monien mediatutkimusten mukaan paperilehtiä lukevat lähinnä yli 55-vuotiaat henkilöt. Ovatkohan kaupunginosalehdet tässä samanlaisia kuin muut?
Viime kokouksen alussa neuvosto sai tutustua seurakunnassa tehtävään nuorisotyöhön. Nuorisotyön esittely oli hyödyllistä, koska seurakuntatyön arki tuli aikasempaa selvemmin neuvoston tietoisuuteen. Kokouksen aikana, työntekijöiden jo poistuttua, heitä siteerattiin usein. Toivottavasti muutkin työalat ja toiminnot tulevat lähemmin tutuiksi ensi syksyn aikana.
maanantai, 14. helmikuu 2011
Seurakuntaneuvoston seminaari
Tammikuun viimeisenä lauantaina Oulunkylän seurakunnan luottamushenkilöt ja työntekijät kokoontuivat yhdessä pohtimaan seurakunnan työn tavoitteita. Seminaaripäivä järjestettiin Tuusulassa Gustavelundissa ja paikka näytti olevan entuudestaan tuttu monelle. Seminaareja on järjestetty siis ennenkin.
Konsultin johdolla päivitettiin tietoja seurakunnan toimintaympäristön muutoksesta. Työntekijöille osa materiaalista oli jo tuttua, sillä työntekijät olivat jo monta kertaa kokoontuneet pohtimaan samoja asioita.
Seminaarityöskentely pienryhmineen oli ihan kivaa, mutta ruoka- ja kahvipöydässä käydyt keskustelut olivat ehkä kuitenkin vieläkin antoisampia. Seurakuntaneuvoston jäsenet ja myös kaikki varajäsenet olivat kaikki innostuneesti ja kiinnostuneena läsnä. Jälleen ihmettelin kuinka erinomaisen päteviä ja osaavia valitut luottamushenkilöt ovat ja miten monipuolisesti he edustavat erilaisia ammattikuntia.
Mitään konkreettisia päätöksiä seminaaripäivässä ei taidettu tehdä, mutta siitä jäi hyvä mieli. Uskon, että seminaari loi hyvän pohjan neuvoston työskentelylle. Seuraavaan kokoukseen onkin enää vain viikko.
sunnuntai, 23. tammikuu 2011
Ensimmäiset kokoukset
Tammikuussa uusi seurakuntaneuvosto on tavannut kaksi kertaa: uudenvuodenpäivänä uudet luottamushenkilöt siunattiin tehtäviinsä ja viime viikolla oli ensimmäinen kokous.
Työmatkan vuoksi en päässyt ensimmäiseen kokoukseen, jossa keskusteltiin monista perustavan tärkeistä asioista. Harmitti, mutta työt menevät kuitenkin luottamustehtävien edelle.
Ensimmäisen kerran seurakuntaneuvoston jäsenet tapasivat siis jo uudenvuodenpäivänä. Silloin messun jälkeen saimme vähän tutustua toisiimme. Monet meistä olivat seurakuntaneuvoston jäseninä uusia ja minua ainakin jännittikin. Esittelykierroksen jälkeen olin täynnä ihailua ihmisten monipuolista osaamista kohtaan. Luottavaisin mielin tästä lähdetään rakentamaan uutta seurakuntaa.
sunnuntai, 23. tammikuu 2011
Uutena seurakuntaneuvostossa
Viime syksyn seurakuntavaaleissa tulin valituksi seurakuntaneuvostoon ja olen valinnastani edelleen iloinen ja kiitollinen. Olen kertonut ehdokkuudesta ja sen herättämistä ajatuksista enemmän omassa blogissani Pieniä ihmeitä .
Tässä blogissa haluan kertoa millaista se on olla seurakuntaneuvoston jäsen: mitä teen, mitä ajattelen ja missä saan olla mukana. Vaikka olen nähnyt seurakuntaneuvostojen työskentelyä seurakunnan työntekijän näkökulmasta, en ole voinut tietää millaisia tunteita ja ajatuksia neuvostotyöskentely herättää. Niitä haluan tutkia.
Lähdin seurakuntavaaleihin ehdokkaaksi, koska halusin tehdä jotain oman kotiseurakuntani hyväksi. Haluaisin tukea työntekijöitä erilaisten haasteiden keskellä ja tuoda heidän korviinsa seurakuntalaisen kokemuksia ja mielipiteitä. Haluan myös lähietäisyydeltä nähdä miten kahdesta seurakunnasta tulee yksi: Käpylän ja Oulunkylän seurakunnat lakkautettiin ja tilalle perustettii uusi Oulunkylän seurakunta.
Eräs tuttuni on kritisoinut sitä, että papit ja muut seurakunnan entiset työntekijät asettuivat ehdolle seurakuntavaaleissa. Hän väitti, että kyllä papeilla on mahdollisuuksia vaikuttaa kirkon asioihin muutenkin.
Oman kokemukseni on, että pappikin on kotiseurakunnassaan kuitenkin vain seurakuntalainen. Ehkä "vain" sana on tässä huono, sillä ilman seurakuntalaisia ei olisi seurakuntaakaan. Ja ilman seurakuntia ei olisi koko kirkkoa. Olla seurakuntalainen on siis sama kuin pitää kirkkoa pystyssä.
